Olin jo päättänyt, että yhtään väsymyspostausta ei enää tule.. Muttamutta.. Elämä on nyt tällä hetkellä niin mun väsymyksessä ja nukkumattomuudessa, että kirjoittaminen ehkä vie ajatuksia muualle.
 |
| Tätä ilman ei voi nukkua :) |
Ollaan me (tai siis minä) yritetty unikouluja aikaisemminkin, kun ei osattu edes aavistaa, että huonot yöt voisi johtua allergioista, mahakivuista tai refluksista. Onneksi ei kovin montaa yötä tullut silloin kipuilevaa lasta huudatettua. Nyt on kuitenkin hetki, että ruokavaliossa pitäisi kaiken olla suht kunnossa. Niinpä päätin muutama päivä sitten, että nyt. Ensin nukutin tissitakiaisen rinnan sijasta omaan sänkyyn, se meni hyvin. Sitten olin päättänyt, että yöllä on maitobaari suljettuna. Olihan se vähän aikaa. Sain neidin nukahtamaan kolme kertaa melko kivuttomasti, muutamalla nostelulla, tassuttelulla ja tutin laitolla.
Meidän unikoulu ei ole mistään kirjasta, se on oma sovellus kaikesta luetusta, oman lapsen tuntemisesta, ja mahdollisimman vähään huudattamiseen pyrkimisestä. Kolme kertaa V nukahti siis helposti. Sen jälkeen hän oli ilmeisesti päättänyt, että maitoa on saatava. Nukahti kyllä, mutta heräsi jo ennen kuin itse ehdin sänkyyn takaisin. Tätä jatkui kaksi ja puoli tuntia, neljään asti. Silloin totesin, että kaksi tuntia aikaa ennen herätystä, ja annoin maitoa. Sama viime yönä. Ei minusta ole valvomaan tuntikausia tämä väsymys pohjalla.
Tai ei unikoulua
Lopputulema siis taitaa olla, että ei meillä vieläkään opetella nukkumaan. Ehkä meillä ensin vähennetään sitä maitoa päivästä, ne "ylimääräiset" pois. Suunnittelen antavani maitoa silloin, kun V sitä todella haluaa ja tarvitsee. En tarjoa, enkä kiellä. Ja yöllä pyrin pääsemään yhteen syöttöön. En tiedä, kuinka kauan imetystä jatkan, kun sopivaa maitoa ei ole näköpiirissä. Kauramaitoa kyllä ostin, en vaan tiedä, uskallanko kokeilla. Soijamaidon kokeilu vei kolme yötä, muun vaivan lisäksi. 7.7 päästään lastenpolille ja ravitsemusterapeutille. Toivottavasti silloin zombieland olisi jo takanapäin.
Varmasti siis ei unikoulua
 |
| Hyvin suunniteltuhan on jo melkein toteutettu, eiks niin...? |
Tämä postaus on kahdessa osassa kirjoitettu. Jäin miettimään kirjoittamaani ennen julkaisua. Nyt muutama päivä on kulunut. Tissiruokailut on vähyntyneet kolmeen kertaan päivässä (JEE!) Yöllä edelleen imetän tarvittaessa. Nyt ravitsemusterapeutin vinkistä alan tarjoamaan ruoan kanssa vaihdellen riisi-, manteli- ja kauramaitoa. Kun saan päiväimetykset loppumaan, niin aion tarjota nokkamukista yölläkin. Uskon, että näin ei ihmeemmin unikouluja tarvita. Edelleen on ihan parasta herätä sen pienen, rakkaan tuhisijan vierestä.
