Perhepäivähoitoa

Kunnallisena perhepäivähoitajana työskentelystä

Tällä kokoonpanolla mennään tällä hetkellä :) Oma kirppunen, nyt jo 1v4kk, kolme kolmevuotiasta ja yksi 5-vuotias

En oikeastaan kauaa harkinnut, kun kysyin kunnalta tarvetta perhepäivähoitajalle. En missään nimessä halunnut viedä kirppusta vielä alle 1-vuotiaana hoitoon, eikä mieli ole muuttunut. Perhepäivähoitajan homma oli siis todellakin minua varten, koska pelkkä kotihoidontuki tuntui tosi pieneltä, kuntakin "juuri sopivasti" päätti lakkauttaa kuntalisän. 

Alkuasetelma. V ja J. J aloitti huhtikuussa, ja on kirppusen lemppari. Häntä odotellaan myös viikonloppuisin.

Aloitus oli helppo ja pehmeä. Yksi kaksi vuotias poika oli jonkun aikaa ainoa hoidokki. Ehdittiin hyvin kirppusen kanssa tottua uuteen tilanteeseen ja vapaapäiviäkin oli jonkun verran..

Alkukesän retki pihalla.

 Kesä oli sitten vähän erilainen. Kaksi 1-vuotiasta, sekä kaksi- ja kolmevuotiaat. Joinain päivinä meinasi hoitajallakin tulla äitiä ikävä. Kuitenkin saimme olla omalla pihalla, ulos oli helppo lähteä, ja lämmintä riitti. Tosi kiva kesä kaikenkaikkiaan. Käytiin kävelyillä rannalla ja metsikössä, syötiin eväitä pihalla, leikittiin vesileikkejä, käytiin lähileikkipuistossa... Askartelut jäivät aika vähälle, yksivuotiaat tässä hieman rajoittavana tekijänä. Maalailimme kyllä jonkin verran.

A ja M vaihtoivat kesän lopulla lähempänä kotia olevaan hoitopaikkaan, ja meille tuli vähän isommat sisarukset tilalle.

Pienet. A on kirppusta nuorempi, nyt jo siis muualla hoidossa.

Kesän hoitoporukkaa. Pienet ja yksi vähän isompi.

Kesän iloja.

Elokuussa 1- ja 3-vuotiaiden sisarusten tilalle tulivat 3-ja 5-vuotiaat. Arki muuttui aika paljon. Askarrellaan, tanssitaan, lauletaan, ulkoillaan, leivotaan.. touhutaan paljon kaikkea. Päivät ovat välillä 10 tuntisia, mutta vapaapäivähän se tietää.

Leikkipuistoissa käydään aina tilaisuuden tullen.

Nyt jos lukijoiden joukossa on joku, joka miettii oman pienen kanssa perhepäivähoitajaksi ryhtymistä, niin listaan plussia ja miinuksia, joita olen kohdannut.

Plussat:

-Ei tarvitse viedä sitä omaa murua vielä muille hoidettavaksi.

-Oma koti työympäristönä, ei tarvitse lähteä aamulla mihinkään.(Talvi tulee!!)

-Muutamia kotitöitä voi tehdä työn lomassa.

-Saan itse tehdä kirppusen allergiaruuat, ja tiedän tasan mitä hän syö.

-Päiväunien jälkeinen nunnutuksen tarve (päiväkodissa ei ole aikaa)

-Herätys varttia ennen työpäivän alkua riittää.

-Saa itse suunnitella tekemiset.

Miinukset:

-Palkkaus!!! Huonompi, kuin edes kuvittelin.

-Työn arvostus. (siis sen puute)

-Oma koti työympäristönä (sotkua, sotkua, sotkua)

-Työkavereiden puuttuminen.

-Pitkiksi venyvät työpäivät.

Kävelyllä

 Jatko

Työsopimukseni on vuoden -15 kesäkuun loppuun. Siinä vaiheessa taas mietin, mitä haluan. Tällä hetkellä tuntuu, että päiväkoti ei houkuta vielä silloinkaan. Vaikka todennäköisesti samaan päiväkotiin kirppusen kanssa päätyisimme, olen siis lastenhoitajan hommia tekevä lähihoitaja. Vaan mieli voi toki muuttuakin. Tarkoitus on myös alkaa tekemään Aloe vera hommia reippaammin, ja myös tienaamaan sillä saralla, aika näyttää. Ehkäpä seuraava postaus siitä aiheesta :)

Minun imetykseni

Imetystarina 16 v sitten

Molempien teinien kohdalla onnistuin imettämään ainoastaan muutaman kuukauden. Annoin lisäruokaa nyt jälkeenpäin ajateltuna varmasti liian helposti. En osannut sairaalassa kysellä vinkkejä imetysasentoihin, eikä niitä minulle tarjottu. Uskoisin imetyksen onnistuneen paremmin, jos olisin tajunnut pyytää neuvoja. No, vauvat kasvoivat hyvin ja olivat terveitä korvikkeellakin. 

Kirppusen imetys

Kirppunen pääsi jutusta jyvälle samantien :) Osasi imeä tilkan maitoa pullosta isin kanssa jo heidän odotellessaan äitiä iskukan kaavinnasta. Ja rinnastakin pieni oppi imenään jo samana iltana.

Muru oli vaan niiiin pieni, että hyvää imetysasentoa oli vähän haastavaa löytää. Tällä kertaa kuitenkin tajusin pyytää hoitajilta apua. Sainkin tosi hyviä neuvoja erilaisiin imetysasentoihin ja imetys sujui kaiken kaikkiaan huippu hyvin.

Kolmen päivän ikäisenä <3

Meillä imetys oli täysin lapsentahtista. Annoin maitoa aina, kun sitä pyydettiin. Yöllä ja päivällä. Harvoin väli oli sen kolme tuntia, joskus enemmän, usein vähemmän. Kirppusesta muodostuikin aikamoinen tissitakiainen <3 Maito kun tuli mieleen, sitä oli saatava. Allergiat ja huonot olot tekivät sen, että tissiä piti saada lohduksi. V vaati maitoa jopa puolen tunnin välein, jos olo oli huono. Tämänkin tajusin vasta, kun vyyhti alkoi purkaantua.

Kuva maaliskuulta, tuoreempaa imetyskuvaa ei tullut otettua :)

Nyt se on loppu

Päiväimetykset lopetin jo noin pari viikkoa sitten. Se meni aika helposti, huomio vaan muualle. Nyt kesällä oli helppoa lähteä pihalle, kun maito tuli mieleen. Ja kun kirppusella on nyt pääsääntöisesti hyvä olo, niin maidon tarvekaan ei ollut enää niin pakottava. 

Olin päättänyt, että keskiviikkona loppuu myös ilta- ja yötissittelyt. V päätti, että maanantaina sopii. Hän nukahti iltasatujen ja laulujen jälkeen syliin, ja teki päätöksen puolestani. Kaksi yötä oli hankalia. Kolmantena iltana V otti iltasadun jälkeen minua kädestä kiinni ja talutti oman sängyn viereen <3 Sängyssä mönki aikansa ja nukahti. Yöllä seisoi sängyssä sanoen "anna-anna" ja osoittaen vesipulloa! Aamuyöstä otti kyllä vähän takaisin, mutta voiton puolella ollaan.

Herätyksiä tulee edelleen yön aikana monta, varmasti vielä pitkään. Kuitenkin V tietää nyt, että maitotarjoilu on loppunut (rinnoillekin sen voisi joku kertoa!!). 

Haleja ja pusuja

Viiviä on koko pienen ikänsä halittu ja pussailtu ja pidetty sylissä PALJON. Aina kun neiti haluaa. Olen sanonut, että huomiolla ja sylittelyllä saa "lelliä" kuinka paljon vaan, ei niinkään tavaroilla. (Pieni lellimisen vaara ehkä meidän "iltatähdellä" olemassa :) )

Nyt imetystä lopetellessa olen pitänyt huolta, ettei sylittely ainakaan vähene. Olemme alkaneet lukea iltasadun ja unilauluja laulellaan silloin tällöin. Jos sängyssä tulee huuto, otan syliin. Kun huuto loppuu, takaisin sänkyyn En raaski huudattaa yksin. Miten toinen voisi ymmärtää, että aina helposti saatu maito/lohtu/tissi otetaankin yhtäkkiä pois. Eli lohtua ja läheisyyttä saa varmasti.

Muutkin kuin äiti

Niinpä niin, kun ei enää imetä, niin yöheräilyyn voi vastata muutkin kuin äiti. Isä siis. Vaan kun se on reissussa. Ja sitten kun on kotona, niin onhan se selvää, ettei se neidille käy. Ainakaan vielä. Tuskin edes ihan kohta. No, onneksi aamuseurana isi on loistavaa :)

Kerrottakoon vielä, että tämä mamma on nyt pitänyt kaksi karkkipäivää peräkkäin välittämättä omista allergioista :) On se irtokarkki vaan niin hyvää. Nyt vähän taukoa taas sille :) Ja mysli on palannut ruokavalioon :) Aamu alkaa nyt aloevera mehun jälkeen myslillä, jonka seassa on maustamatonta soijajukurttia ja mehukeittoa, tätä on odotettu!

Mun rakkaat teinit ♡

16 vuotta äiti

Olin 22-vuotias kun J syntyi. Olimme silloisen avomieheni kanssa onnen kukkuloilla. Vauvasta ehdittiin haaveilla vuosi. Vauva-ajasta kuudentoista vuoden takaa on jotain jo unohtunut, harmi kyllä. Jotain toki muistakin, pääasiassa onnen tunteita rakkaista vauvoista. Vauvoista, jotka sitten tupsahtivat maailmaan melkein vuoden välein. Ikäeroksi tuli vuosi ja 2 kuukautta. Ehkä siksi jotain onkin hämärän peitossa, melko rankat pari vuotta. Mutta tietenkään päivääkään en vaihtaisi :) Ensimmäistä odoteltiin kauemmin, ja pikkukakkonen ilmoitti tulostaan heti kun sai "luvan" :)

Äitiys onkin parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut <3

Rakas esikoinen

Esikoinen täytti 7.6 16 vuotta. Peruskoulu loppui viikkoa ennen. Päättäjäispäivänä kevätjuhlassa puku päällä mun komea, rakas nuori mies vastaanotti päästötodistuksen sekä stipendin. Äiti nieleskeli kyyneleitä.

Kaverit jakaantuivat kolmeen. Suurin osa lähti juhlimaan päättynyttä oppivelvollisuutta alkoholin voimalla. Pienempi osa juhlisti kotona suvun kesken. Se osa, johon J lukeutui, ei oikein juhlistanut mitenkään. Olin suunnitellut mökillä tarjoavani pojille lasit kuoharia (miehen pojan peruskoulu päättyi myös), mutta mökillä olimmekin lopulta minä, mieheni ja kirppunen kolmestaan. Teinit jäivät kotiin. J ilmeisesti vietti iltansa "kavereiden kanssa" netissä. Mitä voi 16v. poika tehdä koulun päättyessä, jos ryyppääminen ei kiinnosta? Olla kotona koneella.

J on aivan mahtava tyyppi, empaattinen, älykäs, ihana nuori mies. Muiden tunteet huomioiva, luonnosta ja ympäristöstä välittävä, kaikesta kiinnostunut tyyppi. Ekaluokan ope luonnehti häntä professorityypiksi, fiksu, mutta hajamielinen. Allekirjoitan, jostain asioista voisi huolehtia vähän paremmin.

Pojan itsensä mukaan huono muisti (!!!) on isältä perittyä, huono suuntavaisto taas äidiltä. Keneltä lie sitten lukupää, jonka ansiosta koulunkäynti on ollut helppoa. Päästötotarissa ysin keskiarvo, suuntana lukio ja matemaattis- teollinen linja. Äippä on niin ylpeä. Lievä nörttipiirre löytyy murusta myöskin. Mieluiten lomapäivätkin kuluisivat tietokoneella. Kesätyöstä ansaittu palkka kului suurimmaksi osaksi tietokoneen paranteluun ja uuteen tablettiin. Kotona tietokoneen käyttö on jonkin verran rajoitettua, isällä ei niinkään.

Keskimmäinen muru

M on aivan erilainen kun veljensä. Kaukana tietokonenörtistä. Rakastettava, reipas, ihana, taiteellinen, sosiaalinen ja itsepäinen. Viimeinen sana on aina saatava. Ihan pienenä uhma oli jo niin jäätävää, että tiesimme kaikki neidin tulevan pärjäämään kaikessa mihin ryhtyy. M rakastaa pikkusiskoaan valtavasti, ja V jumaloi isosiskoaan. Olen onnellinen, että molemmilla on toisensa. M hoitaa V:tä usein pyydettäessä. Ja leikkii pienen kanssa usein, vaikka en pyytäisikään. M tekee myös kotitöitä mun apuna paljon. M tykkää valokuvauksesta ja leipomisesta. Tulevaisuuden haaveet tällä hetkellä liittyvät ilmeisesti vähän molempiin. Hän on myös tosi taitava piirtäjä, itse vaan kovin kriittinen... M tykkää myös sisustaa omaa huonettaan ja ostella ihania vaatteita ja tavaroita. Olenkin hänelle sanonut, että noilla osteluhaluilla ammatin valinnassa kannattaa miettiä myös palkkaa :)

M pääsi ripiltä viime sunnuntaina. Hän näytti tosi kauniilta, ja juhla oli onnistunut. Mekko oli ihana pinkki, ja pinkkiä oli sitten myös kattauksessa. Laitoimme myös terassit juhlakuntoon, mutta sateinen ja kylmä sää piti juhlaväen sisällä. Siskoni mies on ammatiltaan valokuvaaja, ja kuvat juhlapäivästä ovat varmasti upeita. En malta odottaa saavani ne :) Juhlapöydässä oli savulohi- ja graavilohi voileipäkakut, taas mieheni käsialaa. Juustokakku ja mansikkakakku sekä mariannekääretorttu. Allergisille sopivia leivoin suklaa-appelsiini muffinit ja kana-feta-paprikapiiraan. Kaikki teki taas hyvin kauppansa. Kovasti harmittaa, että juhlapöydästä ei tullut otettua yhtään kuvaa. Eikä herkuista. Johtuu varmaan siitä, että meidän perheen valokuvaaja oli päivän sankari ja kuvattavana itse.

Sydämestäni toivon molemmille rakkaille teineille unelmien mukaista tulevaisuutta. Ja uskoa omaan osaamiseen ja pystymiseen. Mikä tahansa on mahdollista, kun sitä haluaa tarpeeksi.

Haaveilua nukkumisesta

Olin jo päättänyt, että yhtään väsymyspostausta ei enää tule.. Muttamutta.. Elämä on nyt tällä hetkellä niin mun väsymyksessä ja nukkumattomuudessa, että kirjoittaminen ehkä vie ajatuksia muualle.

Tätä ilman ei voi nukkua :)

Unikoulua

Ollaan me (tai siis minä) yritetty unikouluja aikaisemminkin, kun ei osattu edes aavistaa, että huonot yöt voisi johtua allergioista, mahakivuista tai refluksista. Onneksi ei kovin montaa yötä tullut silloin kipuilevaa lasta huudatettua. Nyt on kuitenkin hetki, että ruokavaliossa pitäisi kaiken olla suht kunnossa. Niinpä päätin muutama päivä sitten, että nyt. Ensin nukutin tissitakiaisen rinnan sijasta omaan sänkyyn, se meni hyvin. Sitten olin päättänyt, että yöllä on maitobaari suljettuna. Olihan se vähän aikaa. Sain neidin nukahtamaan kolme kertaa melko kivuttomasti, muutamalla nostelulla, tassuttelulla ja tutin laitolla.

Meidän unikoulu ei ole mistään kirjasta, se on oma sovellus kaikesta luetusta, oman lapsen tuntemisesta, ja mahdollisimman vähään huudattamiseen pyrkimisestä. Kolme kertaa V nukahti siis helposti. Sen jälkeen hän oli ilmeisesti päättänyt, että maitoa on saatava. Nukahti kyllä, mutta heräsi jo ennen kuin itse ehdin sänkyyn takaisin. Tätä jatkui kaksi ja puoli tuntia, neljään asti. Silloin totesin, että kaksi tuntia aikaa ennen herätystä, ja annoin maitoa. Sama viime yönä. Ei minusta ole valvomaan tuntikausia tämä väsymys pohjalla.

Tai ei unikoulua

Lopputulema siis taitaa olla, että ei meillä vieläkään opetella nukkumaan. Ehkä meillä ensin vähennetään sitä maitoa päivästä, ne "ylimääräiset" pois. Suunnittelen antavani maitoa silloin, kun V sitä todella haluaa ja tarvitsee. En tarjoa, enkä kiellä. Ja yöllä pyrin pääsemään yhteen syöttöön. En tiedä, kuinka kauan imetystä jatkan, kun sopivaa maitoa ei ole näköpiirissä. Kauramaitoa kyllä ostin, en vaan tiedä, uskallanko kokeilla. Soijamaidon kokeilu vei kolme yötä, muun vaivan lisäksi. 7.7 päästään lastenpolille ja ravitsemusterapeutille. Toivottavasti silloin zombieland olisi jo takanapäin.

Varmasti siis ei unikoulua

Hyvin suunniteltuhan on jo melkein toteutettu, eiks niin...?

Tämä postaus on kahdessa osassa kirjoitettu. Jäin miettimään kirjoittamaani ennen julkaisua. Nyt muutama päivä on kulunut. Tissiruokailut on vähyntyneet kolmeen kertaan päivässä (JEE!) Yöllä edelleen imetän tarvittaessa. Nyt ravitsemusterapeutin vinkistä alan tarjoamaan ruoan kanssa vaihdellen riisi-, manteli- ja kauramaitoa. Kun saan päiväimetykset loppumaan, niin aion tarjota nokkamukista yölläkin. Uskon, että näin ei ihmeemmin unikouluja tarvita. Edelleen on ihan parasta herätä sen pienen, rakkaan tuhisijan vierestä.

Vauvavuosi

V:n vauvavuosi on sitten virallisesti ohi. Istuin ja katselin tasan vuosi sitten otettuja kuvia, niin pieni, ja niin rakas. Miksi lasten synttärit aina jotenkin herkistää? Pitää katsella niitä ekoja kuvia ja miettiä, kuinka paljon toinen on muuttunut. Vauvasta on tullut touhukas taapero. Kahden viikon päästä mietin, miten siitä ekasta vauvasta ehti tulemaan 16-vuotias teini... Apua!

2700g ja 47cm mitat omaava rakkauspakkaus.

V syntyi 22.5.2014 klo 20.06. Laskettu aika oli 20.06, numeroista pidettiin siis kiinni, vaikka melkein kuukausi etuajassa neiti syntyikin. Synnytys käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia. Kerkesin makailemaan sairaalassa pakkolevossa tylsistymässä viisi päivää. Iskä oli isojen kanssa kotona, kävivät kuitenkin joka päivä piristämässä. Vaikka V syntyi niinkin aikaisin, oli hän aivan täydellinen kaikin puolin. Lastenosastovaroitteluista huolimatta pääsi heti äidin mukaan :)

Niin pieni <3 Iskän päällä nukkumassa

V oli pienin meidän koko katraasta, kaikki muut ovat olleet reilusti yli kolmekiloisia. Silti V:n hoitaminen sujui meiltä molemmilta helposti. Iskäkään ei pelännyt, että se menee rikki :)

Esikoinen ja kuopus. Isoveikka on kertonut, ettei olisi uskonut, kuinka paljon jostain vauvasta voi tykätä <3

Teinit ovat ottaneet uuden siskon aivan mahtavasti. Ei varmasti kukaan heistä olisi uskonut, kuinka rakas ja tärkeä siskosta tulee. Eniten pikkusiskoa hoitaa luonnollisesti samassa osotteessa asuva isosisko. V on myös toisesta siskosta aivan innoissaan aina kun näkee :) Veljet enemmän viihtyvät tietokoneidensa kanssa.

Isoveljen rippijuhlissa kesällä -13

V oli helppo ja tyytyväinen vauva pääasiassa. Nyt jälkeenpäin kun tiedän allergioista, osaan yhdistää niihin monta asiaa V:n pikkuvauva-ajasta. Jumppapallon päällä nukuttaminen. Ei suostuttu nukkumaan vaunuissa. Eikä missään kauempaa kuin puoli tuntia. Kantoreppunukutusta... Ei käynyt edes mielessä, että voisi olla allergiaa.. Kokonaisen vuoden neuvolassakin kerroin, että öisin ei nukuta, ja kakkaväli on aina yli viikon.. Voi voi, kerrankin vastattiin vain V:lle "Yöllä pitää nukkua."

Ensimmäinen lomamatka Espanjaan

Ekalle lomamatkalle V pääsi Espanjaan, Fuengirolaan. Oltiin koko perhe, me seitsemän sekä miehen äiti. Reissu oli todella onnistunut, ja V käyttäytyi mallikelpoisesti :)


Tähän postaukseen en voi laittaa kaikkea, tässä muutamia paloja. Tätä kirjoittaessa meni 1-vuotispäivän ilta "just hyvin", mitään muuta en oikeastaan olisi halunnutkaan tehdä :)

Allergiaelämää...

Allergiat vaivaavat tänä päivänä yhä useampaa lasta ja aikuista. Omat allergiani ovat aikuisiällä alkaneet vilja- ja maitoallergiat. Olivat kylläkin raskauden ajan kadoksissa, mutta harmikseni tekivät paluun V:n ollessa muutaman kuukauden ikäinen.

Nyt taaksepäin kun ajattelen, V oli varmasti allerginen jo silloin. Piti nukuttaa jumppapallon päällä tai kantorepussa, puolen tunnin päiväunia, parin tunnin pätkissä yöt.. Omat allergiani kun  palasivat, V:n olo helpottui. Enpä vaan tajunnut silloin.

Vasta ihottuman myötä löytyi ensin pahis maito, iltakiukut ja yöt vähän helpottivat. Sen jälkeen on pongattu myös maissi ja ohra.

Neuvolassa monikaan ei saa allergioihinsa apua. Tietoa täytyy osata etsiä itse, ja lasta on kuunneltava herkällä korvalla. Välillä tuntuu, että allergia on vain omien korvien välissä. Nykyään vertaistukea löytää vaikka facebookista, itsekin olen lliittynyt allergialasten ryhmään, josta olen saanut kullanarvoisia neuvoja ja vinkkejä. Yksi osaava lääkäri on meille antanut hyviä neuvoja alkuun.

Tällä hetkellä V:n varmat allergiat ovat maito, maissi ja ohra. Kieltolistalla lisäksi kaikki kotimaiset viljat, peruna, banaani ja soija. Yksi kerrallaan niitä pitäisi kokeilla saada takaisin. Ei vaan kovinkaan paljoa innosta, koska epäsopiva aiheuttaa vähintään parin päivän ja yön huonon olon pienelle.

Itse siis vältän kaikkia samoja, koska edelleen imetän. Voitte arvata, että vähän mielikuvitusta kysyy jo ruokailut...

Ensimmäiset synttärit ja allergiaherkkuja

Viikonloppuna juhlittiin rakkaan kirppusen ekoja synttäreitä ♡ Juhlat olivat kaikinpuolin onnistuneet, sää oli mahtava, sankari ihana ja hyväntuulinen ja nautti saamastaan huomiosta, tarjottavat tekivät kauppansa eikä mitään jäänyt, ja vieraita kävi sopivasti sekä lahjat olivat huippuja :)

Olin etukäteen miettinyt lahjatoiveita tarkkaan. Muutama teinien taaperoajoilta hyväksi havaittu juttu, jotain, mitä oli vaan pakko saada sekä jotain tarpeellista. Muutama ihana yllärikin tuli :)

Tarjottavat olivat suurimmaksi osaksi kohta 15v tyttöni käsialaa. M teki ihania suklaamuffineja, juustokakun ja suklaariisikakut.

M sai joululahjaksi muffinikirjan, jonka ohjeiden testailusta pääsemme aina silloin tällöin nauttimaan.

Savuporoleipäkakku rakkaan mieheni käsialaa, kuten aina <3

Mieheni taas tapansa mukaan teki voileipäkakun, savuporosta nam. Itse en ole ikinä tehnyt voileipäkakkua, ehkä voisi jo joku kerta opetella...

Yksivuotiskakku oli lautaselle kumottu, pienillä vaahtokarkeilla ja nonparelleilla koristeltu riisijäätelö. Itse olin ideastani suorastaan ylpeä. Kakku maistui sankarille, ja muillekin lapsille.

V sai tädiltä iihanan Polarn o pyretin mekon. Samanlaisen kun serkulla :)

Tällä kertaa minun tehtäväkseni jäi ainoastaan V:lle sopivat riisipiirakat (aineksina ainoastaan tattari ja riisi) sekä "kakun" ideointi ja koristelu. Sekä tietysti tämän kaiken suunnittelu ja raahaaminen kaupasta. Näillä univeloilla (se on muuten ihan paras puolustus kaikkeen, en tiedä mitä sitten käytän, kun saan nukkua) unohdin taas noin puolet :/ Kauppaan jäi kahvit ja voileipäkakun koristeet sekä lautasliinat ja vessapaperi, muutamia mainitakseni.. Onneksi äitini asuu lähellä, tosin varmaan kohta jo kyllästyy "lainailemaan"..

Suklaariisikakut olivat tummaan soijattomaan suklaaseen dipattuja pieniä riisikakkuja.

Lahjat vielä vinkiksi muillekin; Äipän toiveiden mukaan Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään, isojen sisarusten lemppari pieninä. Pinkki Plaston mopo, äidin "pakko saada" ja pinkki liukumäki. Ihana vaaleanpunainen soiva korurasia, myös prinsessalle "pakko saada". Ja sopivia vaatteita.

Ihanana yllärinä tätsyn ostama PoP:in kukallinen mekko :) Sekä ikään sopivia palikka- ja soivia leluja.