Minun imetykseni

Imetystarina 16 v sitten

Molempien teinien kohdalla onnistuin imettämään ainoastaan muutaman kuukauden. Annoin lisäruokaa nyt jälkeenpäin ajateltuna varmasti liian helposti. En osannut sairaalassa kysellä vinkkejä imetysasentoihin, eikä niitä minulle tarjottu. Uskoisin imetyksen onnistuneen paremmin, jos olisin tajunnut pyytää neuvoja. No, vauvat kasvoivat hyvin ja olivat terveitä korvikkeellakin. 

Kirppusen imetys

Kirppunen pääsi jutusta jyvälle samantien :) Osasi imeä tilkan maitoa pullosta isin kanssa jo heidän odotellessaan äitiä iskukan kaavinnasta. Ja rinnastakin pieni oppi imenään jo samana iltana.

Muru oli vaan niiiin pieni, että hyvää imetysasentoa oli vähän haastavaa löytää. Tällä kertaa kuitenkin tajusin pyytää hoitajilta apua. Sainkin tosi hyviä neuvoja erilaisiin imetysasentoihin ja imetys sujui kaiken kaikkiaan huippu hyvin.

Kolmen päivän ikäisenä <3

Meillä imetys oli täysin lapsentahtista. Annoin maitoa aina, kun sitä pyydettiin. Yöllä ja päivällä. Harvoin väli oli sen kolme tuntia, joskus enemmän, usein vähemmän. Kirppusesta muodostuikin aikamoinen tissitakiainen <3 Maito kun tuli mieleen, sitä oli saatava. Allergiat ja huonot olot tekivät sen, että tissiä piti saada lohduksi. V vaati maitoa jopa puolen tunnin välein, jos olo oli huono. Tämänkin tajusin vasta, kun vyyhti alkoi purkaantua.

Kuva maaliskuulta, tuoreempaa imetyskuvaa ei tullut otettua :)

Nyt se on loppu

Päiväimetykset lopetin jo noin pari viikkoa sitten. Se meni aika helposti, huomio vaan muualle. Nyt kesällä oli helppoa lähteä pihalle, kun maito tuli mieleen. Ja kun kirppusella on nyt pääsääntöisesti hyvä olo, niin maidon tarvekaan ei ollut enää niin pakottava. 

Olin päättänyt, että keskiviikkona loppuu myös ilta- ja yötissittelyt. V päätti, että maanantaina sopii. Hän nukahti iltasatujen ja laulujen jälkeen syliin, ja teki päätöksen puolestani. Kaksi yötä oli hankalia. Kolmantena iltana V otti iltasadun jälkeen minua kädestä kiinni ja talutti oman sängyn viereen <3 Sängyssä mönki aikansa ja nukahti. Yöllä seisoi sängyssä sanoen "anna-anna" ja osoittaen vesipulloa! Aamuyöstä otti kyllä vähän takaisin, mutta voiton puolella ollaan.

Herätyksiä tulee edelleen yön aikana monta, varmasti vielä pitkään. Kuitenkin V tietää nyt, että maitotarjoilu on loppunut (rinnoillekin sen voisi joku kertoa!!). 

Haleja ja pusuja

Viiviä on koko pienen ikänsä halittu ja pussailtu ja pidetty sylissä PALJON. Aina kun neiti haluaa. Olen sanonut, että huomiolla ja sylittelyllä saa "lelliä" kuinka paljon vaan, ei niinkään tavaroilla. (Pieni lellimisen vaara ehkä meidän "iltatähdellä" olemassa :) )

Nyt imetystä lopetellessa olen pitänyt huolta, ettei sylittely ainakaan vähene. Olemme alkaneet lukea iltasadun ja unilauluja laulellaan silloin tällöin. Jos sängyssä tulee huuto, otan syliin. Kun huuto loppuu, takaisin sänkyyn En raaski huudattaa yksin. Miten toinen voisi ymmärtää, että aina helposti saatu maito/lohtu/tissi otetaankin yhtäkkiä pois. Eli lohtua ja läheisyyttä saa varmasti.

Muutkin kuin äiti

Niinpä niin, kun ei enää imetä, niin yöheräilyyn voi vastata muutkin kuin äiti. Isä siis. Vaan kun se on reissussa. Ja sitten kun on kotona, niin onhan se selvää, ettei se neidille käy. Ainakaan vielä. Tuskin edes ihan kohta. No, onneksi aamuseurana isi on loistavaa :)

Kerrottakoon vielä, että tämä mamma on nyt pitänyt kaksi karkkipäivää peräkkäin välittämättä omista allergioista :) On se irtokarkki vaan niin hyvää. Nyt vähän taukoa taas sille :) Ja mysli on palannut ruokavalioon :) Aamu alkaa nyt aloevera mehun jälkeen myslillä, jonka seassa on maustamatonta soijajukurttia ja mehukeittoa, tätä on odotettu!

Mun rakkaat teinit ♡

16 vuotta äiti

Olin 22-vuotias kun J syntyi. Olimme silloisen avomieheni kanssa onnen kukkuloilla. Vauvasta ehdittiin haaveilla vuosi. Vauva-ajasta kuudentoista vuoden takaa on jotain jo unohtunut, harmi kyllä. Jotain toki muistakin, pääasiassa onnen tunteita rakkaista vauvoista. Vauvoista, jotka sitten tupsahtivat maailmaan melkein vuoden välein. Ikäeroksi tuli vuosi ja 2 kuukautta. Ehkä siksi jotain onkin hämärän peitossa, melko rankat pari vuotta. Mutta tietenkään päivääkään en vaihtaisi :) Ensimmäistä odoteltiin kauemmin, ja pikkukakkonen ilmoitti tulostaan heti kun sai "luvan" :)

Äitiys onkin parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut <3

Rakas esikoinen

Esikoinen täytti 7.6 16 vuotta. Peruskoulu loppui viikkoa ennen. Päättäjäispäivänä kevätjuhlassa puku päällä mun komea, rakas nuori mies vastaanotti päästötodistuksen sekä stipendin. Äiti nieleskeli kyyneleitä.

Kaverit jakaantuivat kolmeen. Suurin osa lähti juhlimaan päättynyttä oppivelvollisuutta alkoholin voimalla. Pienempi osa juhlisti kotona suvun kesken. Se osa, johon J lukeutui, ei oikein juhlistanut mitenkään. Olin suunnitellut mökillä tarjoavani pojille lasit kuoharia (miehen pojan peruskoulu päättyi myös), mutta mökillä olimmekin lopulta minä, mieheni ja kirppunen kolmestaan. Teinit jäivät kotiin. J ilmeisesti vietti iltansa "kavereiden kanssa" netissä. Mitä voi 16v. poika tehdä koulun päättyessä, jos ryyppääminen ei kiinnosta? Olla kotona koneella.

J on aivan mahtava tyyppi, empaattinen, älykäs, ihana nuori mies. Muiden tunteet huomioiva, luonnosta ja ympäristöstä välittävä, kaikesta kiinnostunut tyyppi. Ekaluokan ope luonnehti häntä professorityypiksi, fiksu, mutta hajamielinen. Allekirjoitan, jostain asioista voisi huolehtia vähän paremmin.

Pojan itsensä mukaan huono muisti (!!!) on isältä perittyä, huono suuntavaisto taas äidiltä. Keneltä lie sitten lukupää, jonka ansiosta koulunkäynti on ollut helppoa. Päästötotarissa ysin keskiarvo, suuntana lukio ja matemaattis- teollinen linja. Äippä on niin ylpeä. Lievä nörttipiirre löytyy murusta myöskin. Mieluiten lomapäivätkin kuluisivat tietokoneella. Kesätyöstä ansaittu palkka kului suurimmaksi osaksi tietokoneen paranteluun ja uuteen tablettiin. Kotona tietokoneen käyttö on jonkin verran rajoitettua, isällä ei niinkään.

Keskimmäinen muru

M on aivan erilainen kun veljensä. Kaukana tietokonenörtistä. Rakastettava, reipas, ihana, taiteellinen, sosiaalinen ja itsepäinen. Viimeinen sana on aina saatava. Ihan pienenä uhma oli jo niin jäätävää, että tiesimme kaikki neidin tulevan pärjäämään kaikessa mihin ryhtyy. M rakastaa pikkusiskoaan valtavasti, ja V jumaloi isosiskoaan. Olen onnellinen, että molemmilla on toisensa. M hoitaa V:tä usein pyydettäessä. Ja leikkii pienen kanssa usein, vaikka en pyytäisikään. M tekee myös kotitöitä mun apuna paljon. M tykkää valokuvauksesta ja leipomisesta. Tulevaisuuden haaveet tällä hetkellä liittyvät ilmeisesti vähän molempiin. Hän on myös tosi taitava piirtäjä, itse vaan kovin kriittinen... M tykkää myös sisustaa omaa huonettaan ja ostella ihania vaatteita ja tavaroita. Olenkin hänelle sanonut, että noilla osteluhaluilla ammatin valinnassa kannattaa miettiä myös palkkaa :)

M pääsi ripiltä viime sunnuntaina. Hän näytti tosi kauniilta, ja juhla oli onnistunut. Mekko oli ihana pinkki, ja pinkkiä oli sitten myös kattauksessa. Laitoimme myös terassit juhlakuntoon, mutta sateinen ja kylmä sää piti juhlaväen sisällä. Siskoni mies on ammatiltaan valokuvaaja, ja kuvat juhlapäivästä ovat varmasti upeita. En malta odottaa saavani ne :) Juhlapöydässä oli savulohi- ja graavilohi voileipäkakut, taas mieheni käsialaa. Juustokakku ja mansikkakakku sekä mariannekääretorttu. Allergisille sopivia leivoin suklaa-appelsiini muffinit ja kana-feta-paprikapiiraan. Kaikki teki taas hyvin kauppansa. Kovasti harmittaa, että juhlapöydästä ei tullut otettua yhtään kuvaa. Eikä herkuista. Johtuu varmaan siitä, että meidän perheen valokuvaaja oli päivän sankari ja kuvattavana itse.

Sydämestäni toivon molemmille rakkaille teineille unelmien mukaista tulevaisuutta. Ja uskoa omaan osaamiseen ja pystymiseen. Mikä tahansa on mahdollista, kun sitä haluaa tarpeeksi.