Vauvavuosi

V:n vauvavuosi on sitten virallisesti ohi. Istuin ja katselin tasan vuosi sitten otettuja kuvia, niin pieni, ja niin rakas. Miksi lasten synttärit aina jotenkin herkistää? Pitää katsella niitä ekoja kuvia ja miettiä, kuinka paljon toinen on muuttunut. Vauvasta on tullut touhukas taapero. Kahden viikon päästä mietin, miten siitä ekasta vauvasta ehti tulemaan 16-vuotias teini... Apua!

2700g ja 47cm mitat omaava rakkauspakkaus.

V syntyi 22.5.2014 klo 20.06. Laskettu aika oli 20.06, numeroista pidettiin siis kiinni, vaikka melkein kuukausi etuajassa neiti syntyikin. Synnytys käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia. Kerkesin makailemaan sairaalassa pakkolevossa tylsistymässä viisi päivää. Iskä oli isojen kanssa kotona, kävivät kuitenkin joka päivä piristämässä. Vaikka V syntyi niinkin aikaisin, oli hän aivan täydellinen kaikin puolin. Lastenosastovaroitteluista huolimatta pääsi heti äidin mukaan :)

Niin pieni <3 Iskän päällä nukkumassa

V oli pienin meidän koko katraasta, kaikki muut ovat olleet reilusti yli kolmekiloisia. Silti V:n hoitaminen sujui meiltä molemmilta helposti. Iskäkään ei pelännyt, että se menee rikki :)

Esikoinen ja kuopus. Isoveikka on kertonut, ettei olisi uskonut, kuinka paljon jostain vauvasta voi tykätä <3

Teinit ovat ottaneet uuden siskon aivan mahtavasti. Ei varmasti kukaan heistä olisi uskonut, kuinka rakas ja tärkeä siskosta tulee. Eniten pikkusiskoa hoitaa luonnollisesti samassa osotteessa asuva isosisko. V on myös toisesta siskosta aivan innoissaan aina kun näkee :) Veljet enemmän viihtyvät tietokoneidensa kanssa.

Isoveljen rippijuhlissa kesällä -13

V oli helppo ja tyytyväinen vauva pääasiassa. Nyt jälkeenpäin kun tiedän allergioista, osaan yhdistää niihin monta asiaa V:n pikkuvauva-ajasta. Jumppapallon päällä nukuttaminen. Ei suostuttu nukkumaan vaunuissa. Eikä missään kauempaa kuin puoli tuntia. Kantoreppunukutusta... Ei käynyt edes mielessä, että voisi olla allergiaa.. Kokonaisen vuoden neuvolassakin kerroin, että öisin ei nukuta, ja kakkaväli on aina yli viikon.. Voi voi, kerrankin vastattiin vain V:lle "Yöllä pitää nukkua."

Ensimmäinen lomamatka Espanjaan

Ekalle lomamatkalle V pääsi Espanjaan, Fuengirolaan. Oltiin koko perhe, me seitsemän sekä miehen äiti. Reissu oli todella onnistunut, ja V käyttäytyi mallikelpoisesti :)


Tähän postaukseen en voi laittaa kaikkea, tässä muutamia paloja. Tätä kirjoittaessa meni 1-vuotispäivän ilta "just hyvin", mitään muuta en oikeastaan olisi halunnutkaan tehdä :)

Allergiaelämää...

Allergiat vaivaavat tänä päivänä yhä useampaa lasta ja aikuista. Omat allergiani ovat aikuisiällä alkaneet vilja- ja maitoallergiat. Olivat kylläkin raskauden ajan kadoksissa, mutta harmikseni tekivät paluun V:n ollessa muutaman kuukauden ikäinen.

Nyt taaksepäin kun ajattelen, V oli varmasti allerginen jo silloin. Piti nukuttaa jumppapallon päällä tai kantorepussa, puolen tunnin päiväunia, parin tunnin pätkissä yöt.. Omat allergiani kun  palasivat, V:n olo helpottui. Enpä vaan tajunnut silloin.

Vasta ihottuman myötä löytyi ensin pahis maito, iltakiukut ja yöt vähän helpottivat. Sen jälkeen on pongattu myös maissi ja ohra.

Neuvolassa monikaan ei saa allergioihinsa apua. Tietoa täytyy osata etsiä itse, ja lasta on kuunneltava herkällä korvalla. Välillä tuntuu, että allergia on vain omien korvien välissä. Nykyään vertaistukea löytää vaikka facebookista, itsekin olen lliittynyt allergialasten ryhmään, josta olen saanut kullanarvoisia neuvoja ja vinkkejä. Yksi osaava lääkäri on meille antanut hyviä neuvoja alkuun.

Tällä hetkellä V:n varmat allergiat ovat maito, maissi ja ohra. Kieltolistalla lisäksi kaikki kotimaiset viljat, peruna, banaani ja soija. Yksi kerrallaan niitä pitäisi kokeilla saada takaisin. Ei vaan kovinkaan paljoa innosta, koska epäsopiva aiheuttaa vähintään parin päivän ja yön huonon olon pienelle.

Itse siis vältän kaikkia samoja, koska edelleen imetän. Voitte arvata, että vähän mielikuvitusta kysyy jo ruokailut...

Ensimmäiset synttärit ja allergiaherkkuja

Viikonloppuna juhlittiin rakkaan kirppusen ekoja synttäreitä ♡ Juhlat olivat kaikinpuolin onnistuneet, sää oli mahtava, sankari ihana ja hyväntuulinen ja nautti saamastaan huomiosta, tarjottavat tekivät kauppansa eikä mitään jäänyt, ja vieraita kävi sopivasti sekä lahjat olivat huippuja :)

Olin etukäteen miettinyt lahjatoiveita tarkkaan. Muutama teinien taaperoajoilta hyväksi havaittu juttu, jotain, mitä oli vaan pakko saada sekä jotain tarpeellista. Muutama ihana yllärikin tuli :)

Tarjottavat olivat suurimmaksi osaksi kohta 15v tyttöni käsialaa. M teki ihania suklaamuffineja, juustokakun ja suklaariisikakut.

M sai joululahjaksi muffinikirjan, jonka ohjeiden testailusta pääsemme aina silloin tällöin nauttimaan.

Savuporoleipäkakku rakkaan mieheni käsialaa, kuten aina <3

Mieheni taas tapansa mukaan teki voileipäkakun, savuporosta nam. Itse en ole ikinä tehnyt voileipäkakkua, ehkä voisi jo joku kerta opetella...

Yksivuotiskakku oli lautaselle kumottu, pienillä vaahtokarkeilla ja nonparelleilla koristeltu riisijäätelö. Itse olin ideastani suorastaan ylpeä. Kakku maistui sankarille, ja muillekin lapsille.

V sai tädiltä iihanan Polarn o pyretin mekon. Samanlaisen kun serkulla :)

Tällä kertaa minun tehtäväkseni jäi ainoastaan V:lle sopivat riisipiirakat (aineksina ainoastaan tattari ja riisi) sekä "kakun" ideointi ja koristelu. Sekä tietysti tämän kaiken suunnittelu ja raahaaminen kaupasta. Näillä univeloilla (se on muuten ihan paras puolustus kaikkeen, en tiedä mitä sitten käytän, kun saan nukkua) unohdin taas noin puolet :/ Kauppaan jäi kahvit ja voileipäkakun koristeet sekä lautasliinat ja vessapaperi, muutamia mainitakseni.. Onneksi äitini asuu lähellä, tosin varmaan kohta jo kyllästyy "lainailemaan"..

Suklaariisikakut olivat tummaan soijattomaan suklaaseen dipattuja pieniä riisikakkuja.

Lahjat vielä vinkiksi muillekin; Äipän toiveiden mukaan Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään, isojen sisarusten lemppari pieninä. Pinkki Plaston mopo, äidin "pakko saada" ja pinkki liukumäki. Ihana vaaleanpunainen soiva korurasia, myös prinsessalle "pakko saada". Ja sopivia vaatteita.

Ihanana yllärinä tätsyn ostama PoP:in kukallinen mekko :) Sekä ikään sopivia palikka- ja soivia leluja.

Neuvolaa ja vyöhyketerapiaa..

Eipä se 8 kilon raja rikkoutunut 1-vuotis neuvolassa. Ei, vaan paino oli tippunut entisestään. Kirppusen 1-vuotis mitat olivat 71,2cm ja 7515g. Käyrät kaarsivat alaspäin. Nyt on torstaille varattuna aika lastenlääkärille. Allergialääkäriä ei täällä lähistöllä ole, mutta tämä lastenlääkäri on työskennellyt myös allergia- ja astmalääkärinä. Jos saataisi jotain vinkkejä ruokavalioon, uusien ruokien kokeiluun ja maitoon, joka jossain vaiheessa lähiaikoina voisi syrjäyttää äidin maitobaarin.

Huonot yöt ovat jatkuneet. Ja jatkuneet. Äitini vinkistä kokeilimme V:n kanssa vyöhyketerapiaa. V nukahti menomatkalla, ja olin ihan varma, ettei neiti missään nimessä anna kenenkään vieraan lähestyä, saati sitten koskea itseään. Olin niin väärässä. Vyöhyketerapeutti taisi tietää mitä tekee. Hän sai V:n puolelleen nopeasti, ja kirppunen pötkötteli sylissäni tyytyväisenä, ja nautti käsittelystä. Illalla tuli melkoinen "liisterikakka" ja seuraavana yönä ensimmäinen herätys oli kolmelta! Jotain siis selvästi tapahtui. Siitäkään ilosta ei vaan saatu kauaa nauttia, koska uusi flunssa saapui riesaksemme ja V:tä valvotti viime yönä yskä.Toiveita paremmista öistä kuitenkin siis on.

Nukkumatti, nukkumatti lasten...

Kun ei nukuta, niin ei nukuta. Tunnin unipätkät ovat jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Kun allergiat alkoivat selviämään, saatiin muutamia "hyviä" öitä. Silloin V:n ensimmäinen unipätkä saattoi olla jopa viisi tuntia. Näin muutama yö, sitten V sairastui kuumeeseen ja jonkinlaiseen suutulehdukseen. Silloin ei syöty, eikä nukuttu. Ja sillä tiellä ollaan nukkumisen suhteen edelleen.

Alkuillasta alkaa jo omassa mielessä pyöriä tuleva yö. Kuinkahan monta herätystä nyt on luvassa. Viime yönä ensimmäinen rauhoittelu 24 maissa, sitten yhdeltä maitoa. 1.20 uusi huutohepuli. Otin viereen. Loppuyön heräämisiä en laskenut. Enkä muistaisi, vaikka olisin laskenutkin.

Oma sänky hylättynä. Neiti äidin kainalossa <3

Mutta nyt kuume on selätetty. Ruokahalukin on pikkuhiljaa palaamassa. Mitään uusia ruoka-aineita ei tule kokeiluun, ennenkuin on muutamia öitä nukuttu. Eli ensi yönä ei pitäisi olla mitään estettä sille viiden tunnin unipätkälle. Pitäisi vaan itse painella samaan aikaan nukkumaan, mutta siitä hetkestä omaa aikaa illalla en suostu luopumaan. Ja kuudelta illalla varmasti taas mietin: "voi kun saisi nukkua vähän paremmin".

Ihan rehellisesti, en minä edes halua täysin katkeamatonta yöunta. Jos nukkuisin illasta aamuun heräämättä, ja ottamatta murua viereen, en myöskään minään aamuna heräisi kujeilevaan nauruun ja märkään pusuun poskella. Se viiden tunnin pätkä riittää hyvin. Jos sen perään saisi vaikka yhden kolmen tunnin pätkän...

Tätä settiä ilman tämä äippä ei jaksaisi. Tyhjään mahaan vähän toista, sitten vartin tauko, ja muutama mukillinen tota toista.

Vähän minusta

Ensimmäinen postaus :)

Ensimmäiseksi on kai aika loogista kertoa itsestään, tärkeistä asioista ja vähän mielenkiinnon kohteista.

Blogin nimestä; Kirppunen on rakas kuopukseni, kohta vuoden täyttävä tyttönen. Kirppunen kokonsa vuoksi, vähän jännään, onko vielä 1-vuotis neuvolassakaan rikottu 8kg:n rajaa. Neiti on itse aurinko, aina iloinen, kunhan kaikki on hyvin :) Aina vaan kaikki ei ole hyvin, inhottava allergiamörkö on pongattu pientä kiusaamasta. Mutta pikkuhiljaa pahiksia löytyy, ja pienen olot paranee.

Kirppusen lisäksi maailmani tärkein on tietysti koko perhe. Minun teinit, kohta 15- ja 16-veet tyttö ja poika. Maailman parhaat teinit tietysti :) Lisäksi perheeseen kuuluu reissutöitä tekevä mieheni ja hänen teininsä silloin tällöin. Rakkaita kaikki.

Sekalaista seurakuntaa rikastuttavat vielä uudet hoitolapset, joita tässä tipottain aloittelee. J on nyt ollut kuukauden päivät, ja kotiutunut loistavasti. M ja A ovat vasta tutustumassa käyneet suloiset tyttöset. 

Uusin innostus, jonka kimppuun odotan pääseväni toden teolla, on Aloe-vera. Olen ryhtynyt jälleenmyyjäksi, ja into päästä tekemään on kova. Tänään olisi illalla vähän koulutusta luvassa.

Ja pihailua, en todellakaan ole mikään viherpeukalo. Kovalla hingulla aina alkukesästä istuttelen kukkia. Ja alkukesästä niitä hoidankin, mutta jotenkin se into aina laantuu. Nyt kuitenkin ollaan siellä paremmalla puolella. Ihan kohta pääsee taimimyymälään rahojaan tuhlaamaan :)

Tulevat kirjoittelut ovat varmaankin sekoitus näitä kaikkia yhdessä ja erikseen, allergia-asioita, ruokia, leipomuksia, askarteluja, arkea, juhlaa, aloeta, pihaa. Innolla odotan tulevia kirjoitteluja :)