Kun ei nukuta, niin ei nukuta. Tunnin unipätkät ovat jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Kun allergiat alkoivat selviämään, saatiin muutamia "hyviä" öitä. Silloin V:n ensimmäinen unipätkä saattoi olla jopa viisi tuntia. Näin muutama yö, sitten V sairastui kuumeeseen ja jonkinlaiseen suutulehdukseen. Silloin ei syöty, eikä nukuttu. Ja sillä tiellä ollaan nukkumisen suhteen edelleen.
Alkuillasta alkaa jo omassa mielessä pyöriä tuleva yö. Kuinkahan monta herätystä nyt on luvassa. Viime yönä ensimmäinen rauhoittelu 24 maissa, sitten yhdeltä maitoa. 1.20 uusi huutohepuli. Otin viereen. Loppuyön heräämisiä en laskenut. Enkä muistaisi, vaikka olisin laskenutkin.
 |
| Oma sänky hylättynä. Neiti äidin kainalossa <3 |
Mutta nyt kuume on selätetty. Ruokahalukin on pikkuhiljaa palaamassa. Mitään uusia ruoka-aineita ei tule kokeiluun, ennenkuin on muutamia öitä nukuttu. Eli ensi yönä ei pitäisi olla mitään estettä sille viiden tunnin unipätkälle. Pitäisi vaan itse painella samaan aikaan nukkumaan, mutta siitä hetkestä omaa aikaa illalla en suostu luopumaan. Ja kuudelta illalla varmasti taas mietin: "voi kun saisi nukkua vähän paremmin".
Ihan rehellisesti, en minä edes halua täysin katkeamatonta yöunta. Jos nukkuisin illasta aamuun heräämättä, ja ottamatta murua viereen, en myöskään minään aamuna heräisi kujeilevaan nauruun ja märkään pusuun poskella. Se viiden tunnin pätkä riittää hyvin. Jos sen perään saisi vaikka yhden kolmen tunnin pätkän...
 |
| Tätä settiä ilman tämä äippä ei jaksaisi. Tyhjään mahaan vähän toista, sitten vartin tauko, ja muutama mukillinen tota toista. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti